Émile Zolan kirja Nana oli kielletty mm. avoimista, suorista ja liian ''likaisista'' yksityiskohdista tuohon aikaan
Émile Zola (1840-1902) oli 1800-luvun loppupuolella hyvin tunnettu, ranskalainen romaanikirjailija. Zola kirjoitti naturalistiseen tyyliin romaaninsa ja onkin varmasti yksi tunnetuimpia naturalistisia kirjailijoita. Zolan käsitys naturalismista oli ehkä kuitenkin enemmän ympäristön vaikutusta perinnöllisyyteen ja yksilön toimintaan, eikä niinkään yhteiskuntaan.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat pariisiin 1880-luvulle ja päähenkilönä on omalaatuinen neiti nimeltä Nana. Nana toimii kurtisaanina eli ns. paremman tason prostituoituna, joka hurmaa vanhempia ja varakkaampia herrasmiehiä. Nana on kaunis vaaleaverikkö, joka oli pääesiintyjänä pariisilaisessa näytelmässä La blonde Venus (Vaalea Venus). Nana melkeimpä tekemättä mitään hurmasi miehen kuin miehen. Sivuhenkilöistä voisi mainita ainakin Nanan palvelian Zoen, jonka rahoja Nana runsaammanpuoleisesti myös lainasi. Miehistä ehkäpä Muffat, joka teki kaikkensa, jotta saisi Nanan omakseen. Nanalla oli myös poika, jonka Nana lelli piloille, aina silloin kun muisti pojan olemassaolon.
Tarina kertoo, kuinka Nana kulki omia polkujaan tuhlaten omansa ja rakastajiensa rahat. Muiden rahat käytettyään hän vain kylmästi lopetti suhteen, tai heitti miehen ulos ja uutta kehiin. Nanalta ei siis voinut odottaa empatiaa. Juoni kulkee Nanan matkassa huonoista olosuhteista rikkauksien kautta tuhoon. Teemaksi voisi sanoa, kuinka paha saa palkkansa.
Kirjaa oli omalla tavallaan kiinnostava, vaikka luvut olivatkin pitkiä, ettei kirjaa voinut vain noukkia ja lopettaa milloin vain.
